Salon Perttelissä tuotetaan karitsanlihaa ja harjoitetaan maaseutuyrittäjyyttä kovalla työllä ja rennolla asenteella. Lammasta nautitaan suomalaisissa kodeissa sekä ravintoloissa, mutta vain noin puolet tarjolla olevasta lampaanlihasta on oikeasti Suomessa tuotettua. Onko sillä merkitystä ja ennen kaikkea mitä merkitystä sillä on?
Herrakunnan Lammasfarmin lampola. (Kuva Elisa Leppilampi)
Eräs ystäväni rakastaa karitsanlihaa. Kun käyn hänen luonaan kylässä, tiedän saavani nauttia karitsanlihasta valmistetun herkullisen aterian. Tiedän myös, että laatuun on
panostettu ja sen huomaa mausta sekä koostumuksesta. Liha on herkullista, mureaa ja takuuvarmasti kotimaista. Tämän tärkeän tiedon olen ystäväni suusta kuullut moneen otteeseen. Se on siis selvä, että kotimainen karitsanliha kannattaa valita, koska se on herkullisempaa. Olen ajatellut valinnan liittyvän vain lihan makuun ja koostumukseen.
Kotimaisesta tuotteesta valmistettu karitsanliha on ollut minulle ikään kuin juhla-ateria. Kotiin voi ostaa halvempaa ulkomaista ja sitä tuntuu olevan jopa helpommin käsillä, jos haluaa vauhdilla napata tuotteen mukaansa pakastealtaasta. Onko kotimaisen karitsanlihan valitsemisella jotain muutakin merkitystä kuin laatu? Mitä kaikkea suomalaisen lampaanlihan tuotannon taustalla oikein onkaan? Lähdin Saloon perehtymään asiaan tarkemmin.
Maaseutuyrittäjyys vei lampaiden pariin
Sari Jaakola ja Jaakko Jussila pitävät Herrakunnan lammasfarmareita.
(Kuva: Elisa Leppilampi)
Salon Perttelistä löytyy Herrakunnan lammasfarmi, joka on yksi Aivan pellolla – ohjelman kuvauskohteista. Pihalla on vastaanottamassa hyväntuulinen pariskunta. Sari Jaakola ja Jaakko Jussila pitävät lammastilaa sekä Herrakunnan lammas – yritystä. Jalkoihin ilmestyy hetkeksi myös mustavalkoinen bordercollie Kamu, joka tervehtii uutta tulijaa ja juoksee paimenkoiran roolissaan nopeasti takaisin lampolaan, josta kuuluu lampaiden määintää.
Sari ja Jaakko ovat molemmat maatiloilta kotoisin. Sari on kasvanut lypsykarjatilalla ja Jaakko puolestaan kasviviljelytilalla. Molemmat opiskelivat maatalous- ja metsätieteitä.
Maatalousyliopiston kautta työelämään ja sitten 2010 Vihdissä perustettiin Herrakunnan lammas – niminen yritys Herrakunnan kylällä eli sieltä tulee nimi, kertoo Jaakko.
Vihdissä toiminta jatkui neljä vuotta, mutta siellä yritys toimi vuokratiloissa. Kun toimintaa haluttiin kehittää enemmän uuteen suuntaan, tarvittiin siihen myös omat tilat. Pariskunta kartoitti paikkoja ympäri Suomen. Lopulta toimintaan sekä budjettiin sopiva paikka löytyi Salon Perttelistä. Nykyinen paikka oli alkuun pieni maatilan aihio, mutta siitä oli hyvä aloittaa, ja puitteet rakennettiin yrityksen toiminnan vaatimusten mukaisiksi.
Tilalla on tällä hetkellä kainuunharmaksia noin 180 uuhta sekä siihen pässit ja karitsat päälle. Laumasta löytyy myös viitisenkymmentä suomenlammasta. Määintä ei ole kuitenkaan ainoa korviin kantautuva eläimen ääni, koska tiluksilla ammuu noin kolmenkymmentä kyyttöemolehmää.
Tilan arki pyörii eläinten ja niiden hyvinvoinnin ympärillä. Elämä ei kuitenkaan ole yksitoikkoista, koska eläimillä on erilaisia sesonkeja ja kausia. Eläintenhoidon lisäksi työhön kuuluu muun muassa myyntiä, peltotyötä sekä rehuntuotantoa. Eri työt ovat kausiluontoisia, mutta lampaan ympärillä kaikki Jaakon mukaan kuitenkin pyörii.
Tällä hetkellä on poikimakausi päällä, että sitten kirmaa niitä vasikoita täällä taas loppukeväästä kolmisenkymmentä, Sari mainitsee.
Perheen paimenkoira Kapu on vielä opettelemassa paimentamista.
(Kuva: Elisa Leppilampi)
Harvinaista kainuunharmasta on tärkeä käyttää
Herrakunnan lampaan päätuote on luonnollisesti karitsanliha. Sitä myydään määrällisesti kaikista eniten. Tilan lampaista suurin osa on kainuunharmaksia. Kyseessä on suomalainen alkuperäisrotu, joka on nykypäivänä valitettavan harvinainen.
Lammas on todella monikäyttöinen eläinlaji ja kainuunharmas ihanan monikäyttöinen rotu, Sari kuvailee.
Kainuunharmaksen maukkaan, pehmeän ja hienosyisen lihan lisäksi niistä saadaan kauniita taljoja. Villa on ihastuttavan pehmeää ja sitä on monessa eri sävyssä. Materiaalisten tuotteiden lisäksi lammas tuottaa myös maisemointipalveluja eli luonnonhoitoa.
Sari haluaa painottaa, että rodun säilyttäminen edellyttää sen käyttöä ja jalostusta tuotantoon. Jos kainuunharmaksesta tulisi vain joku museoeläin, ei se säilyisi. Muutamia yksilöitä ei voi astuttaa keskenään sillä niistä tulisi sisäsiittoisia. Tämän lopputuloksena olisi luultavasti kissankokoinen lammas. Sari ja Jaakko pitävät omalta osaltaan huolen rodun säilymisestä sen aktiivisella käytöllä.
Tuotteet myydään tilalta suoraan kuluttajille sekä ravintoloihin. Toimituksia tehdään tarvittaessa vaikka kotiovelle, mutta tilalla on joka perjantai myös myyntipäivä. Asiakkaat voivat tulla ostoreissun yhteydessä tutustumaan tilan toimintaan ja eläimiin. Jokainen halukas saa käydä rapsuttamassa kainuunharmaksia sekä tilan muita asukkeja.
Lammastuotannossa on paljon vapauksia ja kysyntää
Lampaat on sellaisten Indie – viljelijöiden valinta. Siinä ei ole mitään selkeää isomman firman ohjaamaa tuotantoketjua taustalla, kuvailee Sari.
Karitsoja syntyy keskimäärin 2,5 yhtä emää kohden. (kuva: Elisa Leppilampi)
Jos esimerkkinä verrataan pieniä Indie – elokuvia suurempiin Hollywood – tuotantoihin, on aiemmin mainituilla enemmän vapauksia. Isoissa elokuvatuotannoissa taustalla toimivilla studioilla on paljon sananvaltaa. Minun on vaikea kuvitella vaikkapa Mission Impossible – toimintaelokuvaa ilman kohtausta, jossa Tom Cruise juoksee vauhdilla pahisten perässä. Pienessä Indie – elokuvassa voidaan esimerkiksi kuvata puista putoavia lehtiä useamman minuutin ajan ja se on hyväksyttävää, koska kohtaus palvelee elokuvantekijän taiteellista näkemystä.
Lammaskasvatus on helppo aloittaa, koska se ei Sarin mukaan vaadi valtavia pääomia. Alalla saa myös aika vapaasti luoda omia myynti- ja markkinointikanavia. Toisen kaipaavat toimintaansa enemmän ulkopuolelta asetettuja linjauksia, mutta omatoimiselle yrittäjälle lampaat ovat sopiva ala.
Se on vähän sellainen, että menesty tai menehdy itse, Sari toteaa.
Karitsanlihalle on Jaakon mukaan myös kysyntää, sillä Suomessa karitsanlihan omavaraisuusaste on noin 50 prosenttia eli puolet tuotannosta tulee ulkomailta. Osa kuluttajista haluaa edullisempaa ulkomailta tullutta pakasteallaskaritsaa, mutta kotimaiselle tuotannolle on oma porukkansa. Yrittäjäpariskunta tiedostaa, että molempia kuluttajaryhmiä täytyy palvella. He kuitenkin uskovat, että heidän toimintansa kaltaista tuotantoa tullaan tulevaisuudessa kaipaamaan enemmän. Uusille tekijöille olisi siis tarvetta.
ProAgrialta apua ja tukea moneen
Leo kokeilemassa kerintää ensimmäistä kertaa. (kuva: Elisa Leppilampi)
Alaa harkitsevien ja sillä aloittavien kannattaa kääntyä ProAgrian puoleen. Kyseessä on suomalainen valtakunnallinen maatalousalan neuvonta- ja kehittämisorganisaatio. Herrakunnan lammas kuuluu organisaation tuoteseurantaan. Karitsat punnitaan tietynikäisinä ja ProAgrian lammasasiantuntija tulee tekemään niille rakennearvostelun sekä ultraäänimittauksen. Kaikki tiedot syötetään tuoteseurantajärjestelmään.
ProAgrian tarjoama palvelu on Sarille ja Jaakolle tehokas työkalu, josta pystyy muun muassa seuramaan uuhien laatua. Sen myötä pystytään parantamaan ja jalostamaan katrasta sekä löytämään oikeat uuhi – pässiyhdistelmät. Lampaiden hoitoon liittyviin palveluihin kuuluu myös lammasasiantuntijan tekemät ruokintasuunnitelmat, jotka päivitetään pari-kolme kertaa vuodessa.
Lisäksi ProAgrian palveluita käytetään maisemanhoitosuunnitelmiin. Maa- ja kotitalousnaisten maisemapalvelujen neuvonta-apu tekee tilalle suunnitelmat valmiiksi.
Meillä laidunnetaan tällaisia perinnebiotooppeja ja maisemahoitokohteita, niin niille tarvitaan aika yksityiskohtainen hoitosuunnitelma ja siihen meillä ei riitä ammattitaito, kertoo Sari.
Mitä hyötyä on luonnonlaidunlihasta?
Leo "ruokkimassa" ruokintalaitetta. (Kuva: Elisa Leppilampi)
Herrakunnan lampaan tuotanto on niin sanottua luonnonlaidunlihaa. Peruslähtökohtana on se, että eläimet laiduntavat luonnonmukaisilla niityillä ja perinnebiotoopeilla, eivät peltolaitumilla.
Sehän on tällaista perinteistä maataloutta, joka Suomesta on pitkälti jo hävinnyt, Jaakko mainitsee.
Perinteisessä vanhassa maataloudessa juuri niityt ovat ruokkineet nautakarjan ja pelloilla on tuotettu ihmisravintoa. Jaakon näkemyksen mukaan tästä on pääosin kyse luonnonlaidunlihassa. Niittyalueet otetaan takaisin käyttöön ja elvytetään vanhat niittylajistot sekä muut eliöt, jotka pääsevät hyödyntämään tätä vanhaa elinympäristöä.
Luonnonlaidunliha on Sarin mukaan ympäristövalinnoistaan tietoiselle kuluttajalle hyvä vaihtoehto, koska sen kasvatus ja tuotanto eivät rajoita ihmisten ruoantuotantoa ja lisäksi eläimillä on mukavat elinolosuhteet.
Jos ostaa paketin luonnonlaidunlihaa, niin tietää, että sillä on tuotettu sitä luonnon monimuotosuutta sen sijaan että sitä olisi vähennetty, painottaa Sari.
Lampaat laiduntavat luomulaitumella toukokuusta pitkälle syksyyn.
(Kuva: Elisa Leppilampi)
Luonnonlaidunalueilla elää paljon sellaisia kasvi- ja eläinlajistoja, jotka vaativat laidunnuksen. On paljon sellaisia lajeja, jotka tarvitsevat sen eläimenlannan sekä tallaamisen. Kaikkia alueita ei pystytä hoitamaan niittämällä, koska silloin tietyt uhanalaiset eliöstöt eivät pystyisi niillä elämään.
Oman kokemukseni mukaan kotimainen karitsanliha on laadultaan parempaa, mutta se ei ole ainoa syy valita sitä kotimaista. Luonnon monimuotoisuuden edistäminen on äärimmäisen tärkeää, ja niityillä laiduntavat lampaat kuuluvat mielestäni perinteiseen suomalaiseen maalaismaisemaan.
Seuraavan kerran, kun menen ystäväni luokse perinteiselle karitsaillalliselle, on minulla yksi, jos toinenkin tärkeä tieto jaettavana. 😊
Elisa Leppilampi
Komentáře